Hyvä tietää
Australianpaimenkoiran pentuja syntyy tällä hetkellä vähemmän kuin kiinnostuneita pennunostajia on. Pentua haluavan onkin hyvä varata pentuprojektille jopa yli vuosi aikaa, jotta varmasti löytyy sopiva pentu eikä ratkaisu ole hätäinen. Rodusta löytyy paljon variaatiota sekä ulkomuodossa että luonteessa. Pennunostajan on ensisijaisen tärkeää muodostaa itselleen käsitys siitä, mitä hän haluaa tulevalta koiraltaan ja tämän jälkeen tutustua eri kasvattajien jalostuspainotuksiin.
Paimenkoirarodulle tyypillisesti australianpaimenkoirapennusta kehittyy vilkas, älykäs ja energinen koira. Rotumääritelmän mukaisesti australianpaimenkoiran tulisi myös vartioida, mikä nyky-yhteiskunnassa ei välttämättä aina ole toivottu ominaisuus. Ongelmia ei kuitenkaan pääse syntymään, jos pennunostaja on perehtynyt huolellisesti pennun odotettavissa olevaan luonteeseen ja osaa ystävällisen määrätietoisesti viitoittaa pennulle alusta asti millainen käytös on toivottavaa ja mikä ei ole sallittua. Energisyytensä ja työkoirataustansa takia australianpaimenkoira tarvitsee mielen ja ruumiin virikkeitä voidakseen hyvin. Jos virikkeitä ei tarjota, turhautuminen voi purkautua pennun omistajan näkökulmasta ongelmakäyttäytymisenä, kuten kodin tai omaisuuden puolustamisena tai liikkuvien kohteiden paimentamisena. Kuten minkä tahansa pennun kanssa, australianpaimenkoirapennunkin tulevaisuudelle luodaan parhaat onnistumisen edellytykset heti luovutusiän jälkeen monipuolisella sosiaalistamisella. Australianpaimenkoirat ry suosittelee perehtymään laadukkaisiin tietolähteisiin pennun kasvatuksesta jo hyvissä ajoin ennen pennun kotiin hakemista. Esimerkiksi kotimainen Pennun kasvatus (Tuire Kaimio, WSOY) antaa erinomaiset eväät pennun onnistuneeseen tapakasvatukseen.
Australianpaimenkoiran pennusta haaveilevan tarkistuslista:
Australianpaimenkoiran pennusta haaveilevan on hyvä varmistaa, että ainakin alla olevat asiat täyttyvät kasvattajan ja vanhempien osalta.
- Kummatkin vanhemmat ovat iältään vähintään 2-vuotiaita.
- Molempien vanhempien tulee olla terveiksi kuvattuja lonkkien ja kyynärien osalta.
- Enemmistö kasvattajista kuvaa vanhemmat myös virallisesti selän osalta (VA = nikamien epämuotoisuus, LTV = välimuotoinen lanne-ristinikama ja SP = spondyloosi). Jos selän terveystulokset puuttuvat, kannattaa kysyä kasvattajalta, miksi näin on. Jalostukseen käytetyltä ulkomaiselta koiralta nämä selän terveystulokset saattavat puuttua, tämä on ihan sallittua.
- Kummatkin vanhemmat ovat silmätarkastetut eikä viimeinen tarkastus ole vuotta vanhempi. Jalostukseen käytetyltä ulkomaiselta koiralta silmätarkastus saattaa puuttua, tämä on ihan sallittua, mutta ei missään nimessä toivottavaa.
- Pennun luonteeseen vaikuttavat 40-50% geenit ja 50-60% ympäristötekijät, joten on tärkeää, että vanhemmilla on hyvät luonteet ja tasapainoinen hermorakenne. Varsinkin äitikoiran luonne on tärkeässä asemassa sen hoitaessa ja kasvattaessa pentuja ensimmäiset 2 kk.
- Pennut on rekisteröity Suomen Kennelliittoon ja Ruokaviraston koirarekisteriin. Pennut tulee rekisteröidä viimeistään 4 kk niiden syntymän jälkeen Kennelliiton rekisteriin. Kennelliiton rekisteröinnissä saattaa välillä kestää, joten ei ole poikkeuksellista, että pentua noutaessa rekisteröintipaperit eivät vielä ole saapuneet Kennelliitosta. Kasvattajalla on 2 kk aikaa sopimuksen teon jälkeen toimittaa rekisteripaperit uudelle omistajalle.
- Kasvattaja tekee pennuista kirjallisen kauppakirjan/sopimuksen. Sopimus tehdään aina, koiran omistajuuden siirtyessä kokonaan ja myös sijoituskoirien kohdalla.
- Eläinlääkäri on terveystarkastanut pennut, ne ovat sirutetut ja niiden silmät on myös tarkastettu. Silmien tarkastuksen voi suorittaa vain silmiin erikoistunut eläinlääkäri ja kasvattajalla on esittää ns. EVCO-lomake pentujen ja vanhempien silmätarkastuksista.
- Kasvattaja esittelee mielellään pentujen vanhemmat (ainakin emän, koska isä usein asuu muualla). Pentuihin pääsee tutustumaan ennen mitään päätöksiä, eikä kasvattaja lupaa pentua tai ota varausmaksua tutustumatta ostajaehdokkaisiin. Jos tällaiseen toimintaan törmää, pitäisi hälytyskellojen soida, sillä kasvattajan toiminta ei välttämättä kestä päivänvaloa.
- Vanhemmilta tulisi löytyä enemmän kuin yksi koe- ja/tai näyttelytulos. Jos näin ei ole, kannattaa asiasta kysyä kasvattajalta.
- Kasvattaja puhuu avoimesti rodusta, sen luonteesta ja sen perinnöllisistä sairauksista sekä yleisellä tasolla että myös omien koiriensa ja pentujen vanhempien osalta. Kasvattajalla on asiantuntevuutta ja kokemusta rodusta, eikä pentujen emä ole toivon mukaan hänen aivan ensimmäisensä rodun edustaja. Osa perinnöllisistä sairauksista voidaan löytää geenitesteillä. Kasvattajan pitäisi myös avoimesti kertoa minkä sairausgeenien osalta oma koira on testattu ja millä tuloksin.
- Kahden merlevärisen ja/tai töpöhäntäisen koiran parittaminen on kielletty Suomessa. Jos pentu on siis tällaisesta yhdistelmästä, rikkoo se rodulle asettua Kennelliiton hallituksen päätöstä 7/08.
- Jos pentu on töpöhäntäinen, kasvattajalla on esittää alle 10 vuorokautta syntymän jälkeen kirjoitettu eläinlääkärin todistus töpöhännästä tai koirasta otettu geenitesti, joka vahvistaa töpöhäntäisyyden.
- Kasvattaja osaa kertoa ja on tietoinen rodun perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelmasta (PEVISA) https://australianpaimenkoirat.fi/jalostus/pevisa
- Suomen Kennelliitolla on erinomainen tietokanta, josta löytyy kaikkien Suomeen rekisteröityjen koirien tiedot. Täältä pääsee etukäteen hyvin tutustumaan mahdollisten vanhempien tietoihin https://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx
- Kasvattaja on rotujärjestön jäsen.
- Kasvattaja löytyy rotujärjestön kasvattajalistalta.
- Oikealla asialla oleva kasvattaja vastailee mielellään kysymyksiin ja kommunikointi on sujuvaa.